Mitä lapseni lautasella on?

On suurenmoista huomata, että Espoon lasten äideille ei ole samantekevää mitä he lapsensa lautaselle laittavat. Heille ruoka on lapsen terveyden ja kasvun avain, ei syömisen tarpeelle luotu business. Näiden äitien kantama vastuu lapsensa terveestä kehittymisestä asettaa myös julkisen sektorin heille tarjoamalle ravinnolle saman haasteen. Avointa ja haasteellista keskustelua käydään tälläkin hetkellä Facebookissa n.1800 osallistujan voimin ”Laatua lasten lautasille-Barnen behöver bättre mat” -yhteisössä. Kotona voi vaikuttaa ruokavalintoihin, niissä oleviin raaka-aineisiin ja niiden laatuun, mutta tarhassa tai koulussa syödystä ruuasta voi olla hankalaa saada tarkkaa tietoa.

Tarhoissa ja kouluissa on nähtävillä viikoittaiset listat lapsille tarjotuista aterioista kesäkeitto, perunat, lihapullat ja leipä -tasolla. Haluamme tietää mistä ateriat on valmistettu? Minkälaisia elintarvikkeita ruokien valmistuksessa on käytetty? Ja mitä lisä- tai muita aineita lapseni lautasella todella on?
Täydellisiä ja selkeitä listoja aterioihin käytetyistä raaka-aineista näyttää olevan vaikeaa saada. Tämä vaikeuttaa erityisesti erityisruokavalioita noudattavien perheiden arkea. Vaikka haluaisi omin eväin varmistaa, että lapsi saa hänelle sopivaa terveellistä ravintoa, se voi vaatia diagnoosin tai lupaprosessin. Perheen intressiä esimerkiksi ”lisäaineettomasta” ja ” ei lisättyä sokeria” sisältävästä ruokavaliosta ei päiväkodeissa hyväksytä perusteeksi.

Lapsi ja lapsen perhe on maksava asiakas, jonka tarpeita tulisi kuunnella, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että niin perheen kuin lapsenkin oikeudet on kyseenalaistettuja. Onko lapsen lautasella todellakin sitä, mitä mainospuheissa luvataan? Riittääkö tässä tilanteessa pelkkä usko, kun asiasta vastaavat sanovat että ”viikottaisien ruokalistojen läpikäyntiin ei työaika mitenkään riitä”.

Miten voin varmistaa että lapsi syö tarhassa ja koulussa terveellistä ruokaa? Valinnat aterioista ja käytetyistä raaka-aineista ovat liikelaitoksien itse tekemiä, ja niitä valvotaan lakisääteisen omavalvonnan kautta. Yleisesti voidaan esim. mainostaa ettei ruuan valmistuksessa käytetä lisäaineita, mutta elintarvikkeet, joista päivittäiset ateriat valmistetaan voivat olla jo lisäainepitoisia. Voidaan sanoa myös, ettei ruokiin käytetä natrium-glutamaattia, mutta tarkempien ruoka-ainelistojen perusteella sitä silti löytyy. Miten perheiden tulisi tällaiseen suhtautua? Ja mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

Aterioita toimittavilta liikelaitoksilla tulisi olla virallinen taho, joka valvoisi aktiivisesti ateria- ja elintarvikevalintoja. Tällä hetkellä yhteistyö virallisen tahon kanssa on vain satunnaista, eikä se myöskään välttämättä näe tuotepakkauksia, joista selviäisi mm. geenimuunnellut ainesosat.

Perheille tulisi turvata selkeä ja helposti saatava tieto ja varmuus siitä, että lapsi saa kodin ulkopuolellakin kasvua, kehitystä ja terveyttä edistävää ravintoa. Sitä ennen on erityisen tärkeää, että perheet kiinnittävät huomiota siihen, mitä lapsen lautasella todistetusti on?

Toivoisin että olisi itsestään selvää, että meillä veronmaksajilla on oikeus läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen, jotta voimme seurata miten maksamamme verorahat todella käytetään. Varsinkin kun kyseessä on arvokkain asia elämässämme ja tulevaisuutemme, lapset ja lasten terveys.